Virtuaalitrippi ”Nordic game 2014”
21.5.2014 jännittynyt pelituotannon ja mediapuolen opiskelijoiden tarkkaan valikoitu ryhmä lähti matkalle kohti Kööpenhaminaa ja Malmötä, sekä siellä odottavaa Nordic Game –pelitapahtumaa. Matkalla kohti tarinan kliimaksia ei tapahtunut mitään huomionarvoisen merkittävää, paitsi tietysti jokainen ruokatauko (kallista lentokenttämuonaa, tacoja) syöminen kun on jokaisen matkan kohokohta. Väsyneet matkamiehet istuivan intensiivisesti, kävelivät lakonisesti ja söivät riemulla ensimmäisen päivän ja kävivät sen jälkeen nukkumaan siistiin mutta niukkaan matkamieshuoneeseen.
22.5.2014 pikku nörttien odotus palkittiin. Päämme täyttyivät virtuaalitodellisuudella joka sisälsi multimediaa, uusia laitteistoja, sekä silkkaa raakaa tietoa. Toinen toistaan upeammat (tai myös joskus harvoin apeammat) esittelytilaisuudet seurasivat toisiaan hikisten it-ammattilaisten ja amatöörien istuessa silmät höröllään ja korvat lautasen kokoisina auditorioiden penkeillä. Konferenssin tärkein osuus sisälsi tällä kertaa varsin herkullisen lounaan (kanaa sinappikastikkella kera mystisen lisukkeen) ja eliitin oman illallisen (vain osa ryhmästä kutsuttu, ei dataa siitä mitä annos sisälsi, mutta kuokkimalla saimme osamme herkullisesta jälkiruuasta, joka oli jonkinlainen vanukas). Ilta toki jatkui vielä lasten nukkumaanmenoajan jälkeenkin maltaisilla juomilla, firman piikkiin tietenkin. Loppuilta jääköön omien muistiemme uumeniin.
23.5.2014 ryhmä keräili viimeisiä rippeitä. Jokunen seminaari käytiin, riistimme karkit kojuilta ja sisäistimme viimeiset äärimmäisen tärkeät tarjottavat (palautusruokana toimivat perinteiseen itämaiseen kulttuuriin kuuluvat pahvipurkit jotka sisälsivät perinteistä amerikkalaista itämaista ruokaa, erittäin maukasta). Datayliannostuksen jälkeen oli varsin miellyttävä päästä taas jännittävälle istumismatkalle kohti kotia. Pikaisten nestemäisten tuliaisten jälkeen matka lentokoneessa näytti suunnilleen tältä:
…ja sitten oltiinkin taas Suomen yössä, pää täynnä bittejä.
Eero Leppäniemi seuranaan Mika Damsten