Digitaalinen minä -kirja, käsittelee vähän liiankin monipuolisesti digitaaliseen identiteettiin liittyviä asioita. Taustalla on niin psykologista kuin tietoturvaankin liittyvää tekstiä ja lähinnä kaikki on tiivistä asiaa. Kirjassa esitellään mm. mitä digitaalinen minä tarkoittaa, miten se syntyy, ja millaisia ongelmia se luo yksityisyyden kannalta. Keskityin tässä blogitekstissä pääosin digitaalisen minän synnyn taustalla oleviin syihin ja digitaalisen identiteetin vaikutuksiin omaan identiteettiin.

Pelaajat voivat pelatessaan samaistua pelien hahmoihin ja siten luoda virtuaali-identiteetin itselleen. Virtuaali-identiteettien olemassaoloa selittää se, että minuuden kaikkia puolia on vaikeaa tuoda esille reaalimaailmassa. Reaalimaailmassa on enemmän rajoituksia, paineita ja fysiikan lakeja intohimojen tiellä. Digitaalisessa maailmassa on mahdollista tuoda haluamansa puolet esiin persoonallisuudestaan ja luoda jopa useita virtuaali-identiteettejä.

Suuri määrä kommunikointia digitaalisen identiteetin kautta voi vaikuttaa viestintätottumuksiin myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi kirjoittamalla viestiminen voi alkaa tuntumaan luontevammalta kuin face-to-face keskustelu, koska digitaalisen identiteetin kautta on viestitty paljonkin kyseisellä tavalla.

Peleissä oleva digitaalinen persoona muodostui ennen useimmiten kasasta tekstiä ja hahmon avatarista. Nykyään on saatavilla älyvaatteita, VR, ihoon kytkettäviä aistimia ja muuta vastaavaa, joilla todellisuuden piirteitä voidaan entistä enemmän siirtää myös virtuaalimaailmaan. Virtuaali-identiteetti alkaa tuntua luonnollisemmalta, mitä enemmän se saa piirteitä reaalimaailmasta ja mitä jouhevammin sen avulla pystyy toimimaan. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että todellinen minä alkaa tuntumaan aina vain vieraammalta, kun taas virtuaali-identiteetin aitouden tunne kasvaa.

Opin kirjaa lukiessani ymmärtämään oman digitaalisen identiteetin piirteitä, syntytapoja ja kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseeni netissä. Huomasin, että ainakin itselleni kirjoittaen viestiminen on luontevampaa kasvokkain tapahtuvaan verrattuna, ehkä juuri virtuaali-identiteetin takia. Kirja herättää myös ajattelemaan, miten oma ja muiden digitaalinen identiteetti kehittyy, ihan niin kuin reaalimaailman identiteettimmekin. On hauskaa ajatella, miten eri suuntaan ja eri tahdissa eri identiteetit voivat kehittyä ja kuinka niiden ympäristö vaikuttaa kehittymiseen. Monilla on tapana pelailla esimerkiksi vanhoja pelejä kavereiden kanssa vuosienkin jälkeen. Ehkäpä nostalgisissa peleissä oleva virtuaalinen identiteetti herää uudestaan henkiin ja säilyy kaikkien vuosien ajan, pitäen intoa yllä.

Kaikki tämä pistää väkisinkin pohtimaan, miten paljon yritykset ja muut osapuolet voivat tietoisesti ohjata virtuaalisten identiteettien syntymistä ja jopa niiden luonnetta. Ovatko Angry Birdsin pelaajat esimerkiksi tavallista hauskempia muihin ihmisiin nähden, vai onko heidän virtuaali-identiteettinsä sellainen. Muutenkin on mielenkiintoista miettiä, miten tarkasti pystytään selvittämään tietoja henkilöstä, hänen virtuaalisen identiteettinsä avulla. Vai voivatko ihmisten reaali- ja virtuaali-identiteetti olla kaksi aivan erilaista identiteettiä?

Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa virtuaali-identiteetti ja sen vaikutukset omaan identiteettiin sekä viestintään. Kirjassa on todella paljon tietoa eli asiaa tulee jatkuvasti ja lukemiseen menee aikaa, koska pitää keskittyä lukemiseen. Kirjassa on 264 sivua ja itseltäni meni lukemiseen aikaa n. 20 tuntia.

Kirja: Digitaalinen minä

Kirjailija: Risto Heinonen

Blogitekstin kirjoittaja: Antti Terva

Olli Mäkisen kirjoittama “Internet ja etiikka” on filosofinen kirja, jossa käsitellään internet-maailman etiikkaa. Internet on moraalisesti poikkeuksellinen sen maiden rajoja rikkovan ympäristön myötä. Internetissä tapahtuviin moraalisiin ongelmiin liittyy olennaisesti mm. anonymiteetti, piratismi, trollit ja muu aggressiivinen käyttäytyminen, sääntöjen/seurauksien puuttuminen sekä epätietoisuus oikeasta ja väärästä. Yleensä moraalisesti väärin toimimisen esteenä ovat sen seurauksena saatavat rangaistukset, oikeudenmukaisuus ja syyllisyyden tunteet. Internet-maailmassa ei kuitenkaan ole aina selvää mikä on oikein ja väärin. Sääntöjä ei välttämättä ole määritelty tiettyyn tilanteeseen tai palveluun tai sitten säännöistä vain ollaan tietämättömiä. Netin ryhmissä ja yhteisöissä saatetaan luoda omia sääntöjä, jotka voivat hyvinkin olla yhteiskunnan etiikasta poikkeavia. Olen tässä blogitekstissä keskittynyt pohtimaan millaisiin moraalisesti vääriin tekoihin internetissä usein syyllistytään ja miksi näin tapahtuu.

Anonymiteetti on syynä moneen väärinkäytökseen internetissä, koska käyttäjä tuntee olevansa turvassa ja suojassa seuraamuksilta. Nimettömänä toimiminen tekee joistakin netin käyttäjistä aggressiivisempia ja rohkeampia. Tällöin saatetaan haastaa riitaa, uhota ja trollata, toimia oikeassa maailmassa poikkeavalla tavalla. Väärin toimimisen vaikutuksetkaan eivät tunnu niin pahalta, koska ei näe mahdollisen vastapuolen reaktioita ja anonyyminä pysyminen saattaa luoda turvallisen ja etäisen tunteen tilanteesta. Onneksi yleensä on olemassa valvojia tai mahdollisuus ilmoittaa kohdatessaan edellä mainittua käyttäytymistä. Seurauksina saattaa olla banneja ja esimerkiksi IP-osoitteita pystytään myös jäljittämään. Anonymiteetti saattaa siis olla vain illuusio, sillä kiinni siitäkin voi jäädä.

Piratismia ja plagiointia saattaa tapahtua käyttäjän tietämättä toimivansa väärin. Epätietoisuus ei tietenkään paljoa auta perusteluksi, mutta on ihme ettei esimerkiksi työpaikoilla anneta aina kunnollista koulutusta työntekijöille. Esimerkiksi monet opettajat pohdiskelevat mitä saa tehdä ja mitä ei internetistä saatavilla olevan aineiston suhteen. Yhä useammin myös lähdeviitteet unohtuvat ja esimerkiksi YouTubessa on monia yritysten videoita, jotka on mykistetty ääniraidan tekijänoikeusrikkomusten vuoksi. Onkohan niin, ettei tällaisia rikkomuksia pidetä yritysmaailmassa edes kovin tärkeinä.

On totta, että monet tekevät internetissä asioita, joita eivät tekisi reaalimaailmassa. “Turvallisuus”, nopeus ja helppous moraalin rikkomiseen ovat suurimpia taustalla olevia syitä. Internetissä ei ole vaaraa joutua tappeluun nyrkit vastakkain, jos rupeaa trollaamaan tai varastelemaan toisen omaisuutta. Paljon laajempi osa väestöä on siis potentiaalinen toimimaan väärin internet-maailmassa verrattuna oikeaan maailmaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, mutta internetissä asia tuntuu olevan päinvastoin. Jotkut luulevat, että siellä saa tehdä mitä vain, kun nimenomaan pitäisi miettiä tarkoin mitä tekee.

Opin kirjaa lukiessani ennen kaikkea ymmärtämään psykologisia ja filosofisia syitä, mitkä aiheuttavat internetissä olevan erilaisen etiikan ja moraalisen käyttäytymisen. Taustalla olevien ongelmien avulla on mahdollista keksiä keinoja moraalin lisäämiseksi, kun tietää mikä ongelmia oikeasti aiheuttaa. Kirjaa lukiessa myös huomaa, kuinka monimutkainen asia internetin etiikka on, etenkin maiden erilaisten lakien ja säädösten vuoksi. Sitä muuttaakseen pitäisi muuttaa koko internet-kulttuuria ja sen pitäisi tapahtua varmaankin internetin kautta, että ihmiset saataisiin kuuntelemaan. Oivalsin myös, että on vaikeaa saada kiinni internetissä tapahtuvan huijauksen taustalla olevat henkilöt eli Suomen poliisikin on suhteellisen voimaton, varsinkin, jos huijari on ulkomailla.

Kirjaa lukiessa alkaa myös pohtimaan, että miten internetissä on mahdollista olla niin paljon moraalista vääryyttä. Syynä on varmaankin siihen liittyvät kaupalliset asiat ja toisaalta myös yksityisyyden suojan väheneminen. Yhteisten säännösten puuttumisen hankaluus ja mahdottomuuskin hankaloittaa asiaa entisestään. Moraalisesti rikkojien kiinni ottamisen sijasta kannattaakin mielestäni keskittyä ongelmien alkulähteille, koska trollit ja huijarit eivät kitkemällä internetistä lopu.

Suosittelen kirjaa filosofiasta ja psykologiasta kiinnostuneille, ja jos internetin tuomat ongelmat sekä niiden etiikka kiinnostavat. Kirja on tosiaan aika filosofinen, ja pistääkin ennen kaikkea myös ajattelemaan lukemisen jälkeen. Kaikkia kirjan aiheita en tässä blogitekstissä pysty käsittelemään, sieltä löytyy myös esimerkiksi naisen asemasta ja virtuaalisuudesta materiaalia eli vähän kaikenlaista.

Kirjassa on 251 sivua ja se on syvällisen tekstin puolesta sellaista, että kannattaa lukea vähän kerrallaan ja sitten miettiä lukemaansa. Lukemiseen menee n. 20 tuntia.

Kirja: Internet ja etiikka

Kirjailija: Olli Mäkinen

Blogitekstin kirjoittaja: Antti Terva

Sivustolta “The psychology of video games” löytyy artikkeleita pelien psykologiaan liittyen. Suosittelen ihan koko sivustoa, jos kiinnostaa psykologia ja videopelit, koska en ole ainakaan itse löytänyt muuta sivustoa, missä tarjottaisiin videopelejä sekä psykologiaa yhdistäviä artikkeleita (ehkä niitä vain on niin vähän). Olen tässä blogitekstissä valinnut yhden sivuston artikkelin “Why Do Achievements, Trophies, and Badges Work?”

Artikkelissa esitellään seuraavat kahdeksan mahdollista syytä achievementtien toimivuudelle:

1. Achievementit asettavat odotukset korkeammalle
2. Achievementit lisäävät itseluottamusta
3. Achievementit luovat tyytyväisyyttä, kun ne saavutetaan
4. Achievementit luovat sitoutumista
5. Achievementit ohjaavat millä tavalla tulisi pelata ja tarjoavat tietoa pelistä
6. Achievementit aikaansaavat flow-tilaa antaen tietoa pelaajan etenemisestä
7. Achievementit herättävät sosiaalisen näyttämisen halun
8. Achievementit herättävät motivoivan sosiaalisen kilpailun

Ensimmäinen artikkelin tuoma oivallus oli omalta kohdalta se, että achievementtien olemassaolo lisää itseluottamusta. Itseluottamuksen nousu perustuu siihen, että achievementin olemassaolo todistaa tietyn saavutuksen olevan mahdollinen, ja jos kerran muutkin voivat saavuttaa sen niin kyllä se itsekin onnistuu. Muita hyviä vinkkejä olivat achievementtien konkretisoiminen, että pelaaja tietää täsmälleen mitä saavuttaminen vaatii. Eli kannattaa selkeästi kertoa mitä pitää tehdä tai kuinka monta kertaa tietty tapahtuma pitää toistaa.

Mielenkiintoisin oppi oli kuitenkin se, että achievementit tarjoavat pelaajille palautetta, että mitä pelissä on luvassa. Artikkelissa mainittiin esimerkkinä, että jos pelissä on achievement kaikkien salaisten alueiden löytymiseen liittyen, tarkoittaa se silloin luonnollisesti, että peli sisältää salaisia alueita. Myöskin achievement täydellä HP:lla selviytymiseen liittyen tietystä tasosta merkitsee sitä, että on mahdollista oppia tekniikka kyseisen achievementin saavuttamiseksi. Achievementit voivat siis olla väylä saada piilotettua tietoa pelistä.

Artikkelissa avataan jokaista kohtaa vielä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. Jokaisessa kohdassa oli tietoa achievementtien toimivuuden taustalla olevasta psykologiasta ja artikkeli on siten hyödyllinen ja opettavainen. Pelillistämisen avulla saavutuksia ja trophyjä on saatu toimimaan muissakin ympäristöissä, artikkelin vinkkejäkin voi yhtä lailla soveltaa myös muualle kuin peleihin. Mieleenpainuvin esimerkki on LinkedInin sisältämä joukko erilaisia tehtäviä, joiden saavuttamisella saa profiilinsa täydellisemmäksi.

Suosittelen artikkelia pelisuunnittelijoille, pelillistämisestä kiinnostuneille, ja achievementtien toimivuuden taustalla olevista syistä kiinnostuneille. Artikkelin lukee melko nopeasti, kohtia kannattaa miettiä omalta kohdaltaan. The psychology of video games -sivustolla aikaa saa kuitenkin kulumaan tunteja ja itse seurailen sitä, kun sinne aina välillä uutisia ilmestyy.

Linkki artikkeliin: http://www.psychologyofgames.com/2016/07/why-do-achievements-trophies-and-badges-work/

Blogitekstin kirjoittaja: Antti Terva

Torsten Fricken ja Ulrich Novakin kirjoittamassa kirjassa Tapaus Google käsitellään Googlen tarinaa hakukoneyhtiöstä sen nykypäivän loistoon. Kirjassa kerrotaan tarinamaisesti Googlen perustajista, kasvusta, Googlen nykytilanteesta, katsauksesta tulevaisuuteen ja myös Googlen vaaroista. Kirja on paikoin jopa hauska, sillä esimerkiksi Googlen nimen alkuperästä ja sen keksimisestä kerrotaan huvittavia yksityiskohtia (lukemalla selviää). Kirjan loppupuolella tulee mielestäni hyödyllisintä tekstiä, kun esitellään Googlen kulissien takana tapahtuvia asioita ja Googlen “vaarallisuutta”.

Opin kirjaa lukiessani minkälaiset olosuhteet ja henkilöt ovat olleet Googlen menestyksen taustalla. Mielenkiintoista oli, että Googlen rahavirta alkoi kunnolla vasta Eric Schmidt:n hypätessä kelkkaan. Itsekin olen miettinyt miten hyvin sitä tulisi toimeen perustamalla firmaa pelkästään tietokoneosaajien kanssa. Googlen historian mukaan kyllä se onnistuu (tiettyyn pisteeseen asti), mutta vasta “talousneron” tullessa mukaan päästiin kohti korkeampaa menestystä, ainakin Googlen tapauksessa.

Paras kirjan oppi oli kuitenkin mielestäni se, kun kerrottiin esimerkki millaisessa etulyöntiasemassa Google on kilpailijoihinsa nähden. Google Shopping -palvelu (sama idea kuin vertaa.fi tai hintaseuranta) näyttää verkkokauppojen tuotteita Googlen hakutulosten vieressä tekstillä ja kuvilla varustettuna. Googlella on huima etulyöntiasema muihin hintavertailusivustoihin nähden, koska sillä itsellä on käytössään kuvat, kun taas muilla näkyy Googlen hakutuloksissa pelkät tekstit. Google on saavuttanut edellä mainitun tuloksen seuraavan strategian avulla.

1. Google odotti ensin, että muut hintavertailusivustot tulevat tutuiksi käyttäjille
2. Google antoi verkkokaupoilla Google Shoppingin ilmaiseksi käyttöön, jotta ne voisivat sitä kautta mainostaa tuotteitaan. Tällä tavalla Google Shoppingin käyttö kasvoi hintavertailu-alalla.
3. Lopulta Google muutti Google Shoppingin käytön maksulliseksi ja saa nyt sen kautta rahaa yrityksiltä

Kaiken huippu on se, että muiden hintavertailusivustojen usein käytössä oleva Google AdWords on luonnollisesti myös Googlen tarjoama palvelu, Google Shopping vain pisti vielä paremmaksi. Kirjassa on myös monia muita esimerkkejä siitä, miten Google on toiminut huomaamatta. Edellä mainittu taustalla oleva strategia on mielestäni kirjan mielenkiintoisimpia oivalluksia. Kannattaa käydä tutustumassa Google Shoppingiin, ei ollut ainakaan itselle tuttu.

Kirjassa esiteltiin myös Googlen kilpailijoita ja niistä yllättävin oli käyttäjien keskuudessa esiintynyt mobiililaitteiden ja -sovellusten käyttö. Mobiilisovellukset tarjoavat käyttäjälle suoran väylän hänen etsimiin tietoihin, jolloin Googlen haku jää käyttämättä. Googlen suurin tulonlähde on mainostulot, ja tulot vähenevät sen mukaan mitä vähemmän käyttäjiä Googlella on.

Tapaus Google -kirja kertoo Googlen tarinan ja suosittelen sitä sen takia Googlen palveluista kiinnostuneille tai ylipäätään, jos kiinnostaa miten Googlen kaltainen yritys on saanut alkunsa. Tietoturva-alasta kiinnostuneet löytävät Googlen vaaroista kertovista luvuista varmaankin myös aiheellista tietoa. Kirjan lukeminen pistää myös miettimään, että kannattaako Googlen palveluita suosia vai pyrkiä välttämään (jos välttäminen edes olisi mahdollista).

Kirjassa on 268 sivua eli kyllä siinä on tarinaa kerrakseen. Itselläni kului kirjan lukemiseen ja Googlen muutamien minulle tuntemattomien palveluiden tutustumiseen aikaa n. 20 tuntia.

Kirja: Tapaus Google, 2015

Kirjailija: Torsten Fricke ja Ulrich Novak

Blogitekstin kirjoittaja: Antti Terva

Jokainen suljettujen verhojenkin takana oleva on tähän mennessä viimeistään kuullut Pokemon Go:sta, lisättyyn todellisuuteen ja paikkaan sijoittuvaan teknologiaan perustuvasta kännykkäpelistä. Pokemon Go on noussut ladatuimmaksi apiksi sekä Applen, että Androidin kaupoissa ja sen menestyksen myötä tulevaisuudessa on todennäköisesti odotettavissa myös muita vastaavia pelejä. Käsittelen tässä blogiuutisessa Pokemon Go tyyppisten pelien suuntaa tulevaisuudessa sekä paikkaan sijoittuvan teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Olen seurannut lehtiartikkeleita ja YouTubeen ilmestyviä Pokemon Go -videoita pelin etenemisen mukana ja perehtynyt peliin pelaamisen kautta.

Paikkaan sijoittuvan teknologian tuomat mahdollisuudet yritysten kanssa

Pokemon Go saa ihmisiä liikkumaan ja juoksemaan ympäri kaupunkia. Pelin hyviin puoliin kuuluukin ulkoilu, kunnon kohotus sekä sosiaalisuus. Pokemon Go:ta pelatessa voi Pokemonien pyydystämisen lisäksi vierailla Pokestopeissa keräämässä tavaroita ja Gymeillä ottelemassa. Pokestoppien ja Gymien maamerkkeinä toimii niin nähtävyyksiä, puistoja kuin myös muita julkisia paikkoja. Kirkot kuuluvat myös tähän kategoriaan, ja monet kirkot ovatkin avanneet ovensa pelaajille. Kirkot saavat Pokemon Go:n avulla lisää kävijöitä, sellaisia jotka eivät ole ennen jalallaankaan astuneet kirkkoon. Pelaajille saattaa puolestaan olla tarjolla puhelimen latausmahdollisuus ja jopa mehua ja keksejä.

Opin artikkelia lukiessa, että paikkaan sijoittuvan teknologian avulla on mahdollista luoda win-win tilanteita sekä pelinkehittäjien, pelaajien, että yritysten kesken. Yrityksillä on mahdollisuus saada lisää kävijöitä uuden “markkinointikanavan” myötä ja pelaajat saavat mahdollisesti etuja sekä hyvän paikan pelaamista varten. Voi olla odotettavissa, että esimerkiksi ravintolat ja kahvilat haluaisivat tulevaisuudessa paikalleen Pokestopin pelaajien houkuttelemiseksi. Pelin huiman akunkäytön vuoksi kännykän latausmahdollisuus ja muut edut saattaisivat olla houkutteleva tarjous pelaajille.

Suosittelen artikkelia niille, joita kiinnostaa lukea esimerkki siitä, miten yritysten kanssa voi tehdä yhteistyötä paikkaan sijoittuvan teknologian avulla. Artikkeli sisältää avartavan esimerkin kirkon ja Pokemon Go:n yhteistyöstä, vaikka onkin nopeasti luettava Iltalehden artikkeli.

Linkki artikkeliin: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072021936470_uu.shtml

Peli vai sosiaalinen sovellus?

Pokemon Go:n arvostelut eivät ole mitenkään erityisen hyviä, mutta silti peli on todella suosittu. Menestystä selittää osaltaan pelin tarjoama yhteisöllisyys ja helppous. Laajan sosiaalisuus-elementin vuoksi Pokemon Go liikkuu pelin ja sosiaalisen apin rajamaastossa. Pokemon Go saattaakin esimerkillään ohjata pelejä uuteen suuntaan, kohti pelejä, joissa sosiaalisuus ja liikunnallisuus nousevat tärkeydeltään samalle tasolle pelattavuuden rinnalle.

Artikkelista käy ilmi, että sosiaalisen arvon ja helpon pelattavuuden ansiosta Pokemon Go:n kohderyhmä on laajempi, mikä auttaa pelin menestymistä. On opettavaista huomata, ettei pelattavuus olekaan kaikki kaikessa menestyvän pelin osalta. Artikkeli pistää myös pohtimaan, alkavatko pelit vähitellen muistuttamaan palveluita, joissa pelattavuuden rinnalle nousee sosiaalisia, liikunnallisia yms. elementtejä.

Suosittelen artikkelia niille, joita kiinnostaa mihin suuntaan pelit ovat menossa ja joita kiinnostaa sosiaalisen apin ja pelin rajapinta. Artikkeli sopii myös, jos pohtii mikä saa pelin menestymään. Artikkelin lukemiseen menee muutama minuutti.

Linkki artikkeliin:

http://www.cbc.ca/news/arts/pokemon-go-success-despite-reviews-glitches-1.3695683

Paikkaan sijoittuva teknologia tuo uudenlaisia huijauskeinoja peleihin

Uusista peleistä keksitään aina keinoja saada enemmän hyötyä huijaamisen avulla, mutta tämä on jo kaiken huippu. Pokemon Go:n pelaajien keskuudessa leviää peliä helpottava temppu, jossa kännykkä kiinnitetään kattotuulettimeen. Kyseisen niksin avulla ei tarvitse itse kävellä pelissä olevien munien kuoriutumisen vaatimaa 2, 5, tai 10 km matkaa. Kyseinen temppu toimii ainakin joillakin pelaajilla, koska pelin vaatima GPS lukee etäisyyttä jo hyvin lyhyeltä kuljetulta matkalta. Luonnollisesti tästä kaikesta on seurannut paljon rikkinäisiä kännyköiden näyttöjä.

Artikkelista tulee ilmi, että uusi teknologia tuo odotetusti uudenlaisia tapoja huijata peleissä. Pelien uudenlaisten huijaustapojen oppiminen on tärkeää, koska silloin osataan mahdollisesti keksiä keino estää vastaavanlaiset huijausmetodit tulevaisuudessa. Peliä tehdessä ei ole tainnut tulla mieleenkään, että pelaajat käyttäisivät kattotuuletinta nopeuttaakseen pelaamista. On vain ajan kysymys, ennen kuin keksitään myös muita vastaavanlaisia huijauskeinoja. Artikkeli myös todistaa, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään, jotta pelaaminen saadaan helpommaksi ja nopeammaksi.

Suosittelen artikkelia pelinkehittäjille ja suunnittelijoille, koska artikkelin käsittelemä huijaus on silmiäavaava tapaus. Artikkeli on nopeasti luettu ja siinä on myös video, jonka linkitän tähän alle.

Linkki artikkeliin:

http://www.dailydot.com/debug/pokemon-go-egg-hatching-trick-cheat/

Linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=4&v=VAp48qTlpsc

Rajarikkomuksia

Pokemonien perässä ollaan valmiita menemään lähes minne vain. Pokemon Go:n avulla suosioon päässyt YouTubettaja “Trainer Tips” meneekin videossaan Pokemonien perässä golfaajaksi naamioituneena golf-kentälle. Aiheeseen liittyen on ollut myös muita uutisia, kuten kahden teinin Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan ylittäminen sekä Uber taksikuskin Pokemon Go:n pelaaminen 20 minuutin taksimatkan ajan.

Monet ihmiset eivät ennen olisi mistään hinnasta pystyneet tekemään moisia tempauksia, mutta Pokemonien perässä juokseminen on näköjään riittävä motivaation lähde. On mielenkiintoista nähdä, joudutaanko säätämään erillisiä lakeja ja sääntöjä vastaavien rikkomusten estämiseksi. Hautausmailla tapahtuva hautarauhan rikkominen Pokemoneja metsästäen on myös moraalisesti askarruttava tapaus.

Suosittelen artikkeleja ja videota, jos miettii millaisia ympäristöjä voisi käyttää pelissä paikkaan sijoittuvaan teknologiaan liittyen. Artikkelit ja videot voivat antaa inspiraatiota mihin paikkoihin ihmisiä voisi ohjailla ja mitä vaaroja niihin voi liittyä. Tulevaisuudessa mahdollisesti säädettävät säädökset kannattaa ennakoida ja ottaa huomioon pelejä tehdessä. Artikkelien lukemiseen ja videon katsomiseen menee n. 15 minuuttia ja muita Trainer Tips videoita voi myös katsella oppiakseen lisää.

Linkki Uber-artikkeliin:

http://metro.co.uk/2016/07/30/passenger-claims-uber-driver-was-playing-pokemon-go-during-20-minute-taxi-ride-6038546/

Linkki Trainer Tips:n golf-videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=WXwgSVTyZ8A

Linkki Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan ylittämiseen:

https://www.theguardian.com/technology/2016/jul/23/pokemon-go-players-illegally-cross-canada-us-border

Jos kiinnostusta riittää, suosittelen tutustumaan Pokemon Go -ilmiöön kokonaisuudessaan. Olen “perehtynyt” Pokemon Go:n ominaisuuksiin mediaseurannan ohella myös pelaamisen kautta (ihan vain perehtymisen vuoksi olen pelannut levelille 16). Peliin on tullut pelatessani ajoittain erilaisia serveriongelmia ja bugeja esimerkiksi juuri GPS:n takia eli teknologia ei ole ollut ongelmaton. Pokemon Go on ajankohtainen esimerkki mihin suuntaan pelaaminen on menossa ja mitä kaikkia eri mahdollisuuksia se tarjoaa mukanaan.

Pokemon Go:n kaikkien lukemieni artikkelien ja YouTube-videoiden seuraamiseen on mennyt monia tunteja ja pelaamiseen sitäkin enemmän aikaa. Ilmiöön liittyen tulee jatkuvasti lisää mielenkiintoisia julkaisuja eli suosittelen seuraamaan, koska uutta oppii. Ja kokeilemalla peliä, sen teknologia vasta kunnolla avautuu eli suosittelen sitäkin ainakin vilkaisemaan, koska todellakin on eri asia kuin artikkelien lukeminen ja videoiden katsominen.

Blogitekstin kirjoittaja: Antti Terva

Games First Helsinki on Supercellin järjestämä pelikehittäjille suunnattu ilmainen tapahtuma, joka asettaa pelit ja pelikehittäjät etusijalle. Tänä vuonna järjestetty tapahtuma oli järjestyksessään kolmas ja kävijöiden tapahtumasta antaman palautteen perusteella jatkoakin kovasti toivotaan.

Kuten mainittua, tapahtuma keskittyy peleihin sekä niiden kehittäjiin, ja tähän viittaa myös tapahtuman nimi. Tapahtumaan voi kuka vain rekisteröityä lipun hakijaksi, mutta itse tapahtumaan osallistujiksi valitaan ilmoittautuneiden joukosta vain pelikehittäjiä. Aiempina vuosina vitsailtiinkin, että mikäli yritysten markkinointiosastoa näkyy niin heidät voi ohjata suoraan ulko-ovelle.

Tämän vuoden tapahtumaan ilmoittautuessa naurunpurskahduksia aiheutti ilmoittautumislomakkeen kohta ”kengännumero”. Syyn kengännumeron kysymiseen tajusi astuessaan sisälle Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin, jossa tapahtuma pidettiin. Jokaista tapahtumaan osallistujaa nimittäin odotti aulassa tapahtuman mukaan brändätyt Reinot!

Tunnelma tapahtumassa on aina ollut hyvin rento ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Supercell panostaa tapahtuman järjestämiseen todella paljon ja se näkyy. Kunhan Reinot oli saanut jalkaansa, oli aika hakea badge, jonka toiselta puolelta löytyi roolipeli. Pelissä pystyi pelaamaan muita tapahtumaan osallistujia vastaan ja suurimman pistemäärän saanut voitti Apple Watchin.

Tapahtuman alussa oli varattuna tunti aikaa aamiaiselle, jonka jälkeen Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen, sekä Neogames-yhdistyksen johtaja KooPee Hiltunen pitivät tapahtuman avajaispuheen. Tämän jälkeen alkoi varsinainen ohjelma. Ensimmäisenä lavalle asteli Blizzardin entinen Chief Creative Officer, Executive VP of Game Design, sekä mm. Warcraft 3:n ja World of Warcraftin lead designer, Rob Pardo. Hänen puheensa keskittyi (harmittavan pintapuolisesti) multiplayer designiin, jota hän avasi vuosien varrella kertyneillä esimerkeillä.

Rob Pardon esityksen jälkeen lavalle astui tamperelaisen Colossal Orderin lead designer Karoliina Korppoo, joka kertoi Cities Skylinesin suunnittelu- ja toteutusprosessista. Kuten Pardonkin puhe, aihe jäi harmillisen pintapuoliseksi, mutta siihen vaikuttaa luonnollisesti myös käytettävissä oleva aika, joka oli kummankin puhujan kohdalla tunti.

Seuraavassa ohjelmanumerossa käytiin läpi historiallisia hetkiä suomen pelialalla. Vaikka itse ohjelmanumeron nimi olikin ”Finnish Game Industry 20 years”, käytiin siinä läpi aikajanaa huomattavasti pidemmältä ajalta. Lavalle astui tällöin ikonisia henkilöitä vuosien varrelta, mm. Nokia Snaken tekijä, Taneli Armanto. Riot-E:n työntekijöitä tapahtumaan ei (jostain kumman syystä?!) saatu mukaan, vaikka yhtiö itsessään onkin hyvin ikoninen osa suomen pelihistoriaa.

Suomen pelihistorialuennon jälkeen lavan valtasivat kaksi ”YouTuberia”, Chief Pat ja Galadon. He pitivät puheen siitä, miten peliyhtiöiden tulisi lähestyä YouTubereita peliensä kanssa ja näiden kahden tahon vuorovaikutuksesta.

Viimeinen osuus tapahtumaa oli varattu pelien pitchaukselle. Jokaiselle pitchaajalle annettiin kolme minuuttia aikaa esitellä peliään, minkä aikana esittelijän tuli saada esitettyä asiansa. Tämä on aina ohjelmanumeroista villein ja hyvin mielenkiintoinen kaikin puolin, kun esiteltävät pelikonseptit ovat teemaltaan ja toiminnallisuudeltaan aivan laidasta laitaan. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, kun lavalla nähtiin sekä PC-, että mobiilipelejä laidasta laitaan, sekä edustamani Kyy Gamesin lautapeli Cabals: The Board Game.

Game Pitchingin jälkeen taputeltiin vielä viimeiset puheet ennen verkostoitumisen aloittamista. Verkostoituminen Kaapelitehtaalla jatkui aina puolille öin, jonka jälkeen bussit veivät lisää verkostoitumista kaivanneet Kampin yläkertaan jatkoille.

Tapahtuma oli jälleen kerran aivan ensiluokkainen ja odotan ensi vuoden tapahtumaa vielä innokkaammin kuin tämän vuotista.

Rami Kuusisto

GDC Vault on sivusto, joka sisältää vuosikymmenien ajalta materiaalia eri puolilla maailmaa pidetyistä Game Developers Conference tapahtumista joihin alan parhaat ja vaikuttavimmat henkilöt kerääntyvät pitämään esityksiä. Esityksiä löytyy äänitiedostoina, slideina ja videoina joissa näkyy myös niissä esitetyt slidet.

Materiaalia löytyy joka lähtöön kaikille alan ihmisille ja kaikenlaisista eri peleistä. Jos haluat oppia asioita suoraan alan parhailta, niin tämä on paras paikka siihen materiaalin määrän, laadun, kirjon ja sivuston toiminnallisuuksien perusteella. Tällä hetkellä sieltä löytyy 810 esitystä ilmaispuolelta ja 3187 maksulliselta puolelta. Ilmaismateriaalillakin pääsee jo alkuun, ja jäseneksi pääsee maksamalla $495 per henkilö. Itselläni on ollut tunnukset tuonne työpaikan kautta ja olen ahkerasti käyttänytkin niitä.

Esitykset kesto on kokemuksieni perusteella puolen tunnin ja tunnin väliltä. Olen katsonut niitä noin 40 kappaletta kaikenlaisista eri aiheista taiteesta, tuotannosta, kaikenlaisesta designista, ohjelmoinnista, tekoälystä, analytiikasta ja Free-To-Playstä monetisaatioon ja kaikesta siltä väliltä. Olen oppinut näistä todella paljon asioita joista on oikeasti hyötyä ja olen päässyt käyttämään niitä käytännössä. Vaihtoehtona olisi ollut lukea pelisuunnittelua kirjoista, mutta sitä en suosittele jos haluaa oppia ajankohtaista tietoa tietyistä asioista kuten Free-To-Playn trendeistä ja uusista menetelmistä. Kirjat tulevat aina auttamatta myöhässä, eikä niitä löydy edes kaikista erilaisista aiheista. GDC Vault julkaisee videot, slidet ja äänitiedostot kolmen viikon sisällä tapahtumien loppumisesta.

Laitan tähän listan parhaista ilmaisista videoista ja slideista, joita muistan katsoneeni. Suosittelen näihin ja/tai sivuston muuhun materiaaliin tutustumista kaikille peli-alasta kiinnostuneille. Osa esityksistä on maksullisella puolella videoina, mutta löytyykin sitten slideina ilmais-puolelta.

• http://www.gdcvault.com/play/1020775/Hearthstone-10-Bits-of-Design
• http://www.gdcvault.com/play/1012649/Design-in-Detail-Changing-the
• http://www.gdcvault.com/play/1020586/Antichamber-Three-Years-of-Hardcore
• http://www.gdcvault.com/play/1020512/Prime-Teach-Observe-Tutorializing-Innovative
• http://www.gdcvault.com/play/1019527/Analytics-Driven
• http://www.gdcvault.com/play/1020940/Free-to-Play-for

Markus Määttä