Nimeni on Markus Määttä, olen Oulusta kotoisin, opiskelen toista vuotta tietojenkäsittelyä TAMKissa suuntauksena pelituotanto, ja olen ollut kohta vuoden työharjoittelussa Roviolla kenttäsuunnittelijana. Minäpä kerron tässä lyhkäisesti miten olen tähän tilanteeseen päässyt ja millaista tuo harjoittelu on ollut.
Kun tuossa pari vuotta sitten pähkäilin, että minne päin Suomea lähtisin opiskelemaan, ja mitä, niin eniten tietenkin kiinnosti peliala. Pelaaminen on aina ollut eniten aikaa vievin harrastukseni, ja minua kiinnosti kovasti päästä joskus itsekin tekemään niitä. Peleihin liittyviä kursseja tarjoavia kouluja oli silloin jo useita, mutta valinta oli silti helppo. Päätin hakea TAMKiin, koska täällä oli mielestäni monipuolisin kurssitarjonta aiheeseen liittyen, ja täältä löytyi myös paljon yrittäjyyteen valmentavia kursseja. Sekin tietenkin vaikutti päätökseen, että Tampere on Suomen toiseksi suurin pelialan yritysten keskittymä. Työpaikkoja pitäisi siis löytyä.
Muutin Tampereelle, pääsin opiskelemaan ja viimeinkin aloittamaan opinnot kohti pelialan töitä. Ensimmäisenä opiskeluvuotena tuli opittua kaikki perusasiat pelien ohjelmoinnista, suunnittelusta ja graffojen teosta. Sieltähän se työpaikkakin sitten sattumalta löytyi kun olin etsimässä jonkinlaisia kesätöitä rekrytointitapahtumasta, ja siellä olikin Rovion ständi. Rovio oli vasta avannut uuden toimistonsa Tampereelle ja heillä oli vielä paljon avoimia paikkoja jäljellä. Hain sitten sinne, ja haastattelujen jälkeen pääsin töihin kenttäsuunnittelijaharjoittelijaksi.
Aloitin työt viime toukokuussa. Alussa työtehtävinä oli avata upouusi tietokone tarvikkeineen laatikoista ja kasata se omalle pöydälle käyttövalmiiksi. Sen jälkeen pääsin pelaamaan Amazing Alexia muutamaksi päiväksi, ja siitä sitten tekemään kenttiä siihen. Niitä tehdessä onnistuin löytämään kaikenlaisia uusia bugeja, jotka sitten esittelin testaajille, ja joskus koko toimistolle jos sattui löytymään tosi hauska 🙂
Jossain vaiheessa kesää pääsin aloittamaan Angry Birds Rion kenttien tekemisen. Muistelen naurulla vieläkin ensimmäisiä siihen tekemiäni kenttiä. Ne olivat ensinnäkin niin massiivisen kokoisia, että ne eivät todellakaan mahtuneet pienen puhelimen tai iPadin näytölle kun tiukkaa teki saada ne mahtumaan edes full-hd näytölle. Joissakin niistä kentistä taisi olla niin paljon palikoita, että jopa sillä tehokkaalla työkoneellakaan ei riittäny tehot pyörittämään niiden fysiikoita normaalivauhtia. Opin sitten lopulta tekemään niitä kenttiä pienemmässä mittakaavassa, ja noiden pelien parissa työskennellessä se kesä sitten menikin. Työ oli niin hauskaa, että se tuntui enemmän lomalta, ja sen “loman” jälkeen sain jatkaa töissä osa-aikaisena.
Toisena opiskeluvuotena minun on pitänyt sovittaa yhteen koulu ja työt. Se on onnistunut todella helposti kun kummastakin päästä on joustettu niin hyvin. Koulun kurssit ja peliprojektit on pystynyt näppärästi tekemään kotona, ja saan itse tietyissä rajoissa päättää minä päivinä ja mihin aikaan käyn töissä. Työtehtävät ovat ajan kuluessa mukavasti monipuolistuneet ja vastuuta on tullut vähän lisää. Kaikki työpäivät ovat erilaisia, ja työ tuntuu edelleen hauskalta. Tällä hetkellä teen töissä edelleen suurimmaksi osaksi kenttäsuunnittelua, mutta pääsen myös osallistumaan pelien ideointiin.
Vaikka koulun peliprojekteihin ja töihin meneekin paljon aikaa, niin olen silti kerennyt tekemään omiakin projekteja niiden ohella. Se on kyllä kummallista kun käytin ennen kotona kaikki vapaa-aikani pelaamiseen, ja nykyään ne menevät pelien tekemiseen. Näitä omia projekteja on tällä hetkellä paljon enemmän kesken kuin valmiina, mutta tässä esimerkki yhdestä noista vasta valmistuneista. Tämä on Trials Evolution pelin editorilla tehty lentokonepeli, jossa lennellään porttien kautta maaliin, jonne pitää vielä laskeutua onnistuneesti. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä aika ja ohittaa mahdollisimman vähän portteja.
– http://www.youtube.com/watch?v=GyW17_wFAoU
Enimmäkseen keskeneräisinä projekteina on noita koulun kurssien harjoitus- ja projektitöitä. Näitä ovat tällä hetkellä isohko RPG-tasohyppely Flashilla, 2D fysiikkapeli Unityllä, ja futuristisen kaupunkimaiseman 3D-mallinnus ja animointi projekti Cinema 4D:llä. Yleensähän noita peliprojekteja tehtäisiin pienissä ryhmissä, että jos joku haluaa erikoistua vaikka ohjelmoijaksi, niin pääsee keskittymään vain siihen. Itse teen nämä kaikki kuitenkin yksin ensinnäkin siitä syystä, että se sopii paremmin työskentelyn kanssa yhteen, mutta myös siksi, että haluan opetella kaikesta kaiken. Siitä nyt on varmasti ainakin ne hyödyt, että ymmärrän paremmin muiden hommista, ja pystyn myös ottamaan niihin kantaa muunkin kuin pelkän pers tuntuman perusteella. Pystyisihän sitä myös Indie-pelikehittäjäksi alkamaan jos sellaista haluaisin joskus tehdä.
Ei kai tässä muuta. Hyvin on hommat mennyt ja toivottavasti menee jatkossakin. Tästä se ura pelintekijänä alkaa. Kirjoittelen sitten jatko-osaa kun on tarpeeksi uutta ja jännittävää kerrottavaa.
