Joukko pelituotannon toisen vuoden opiskelijoita sai tänä(kin) vuonna mahdollisuuden osallistua Nordic Game -pelinkonferenssiin, joka pidetään vuosittain toukokuussa Malmössä, Ruotsissa. Matka länsinaapuriin oli täynnä oivalluksia, elämyksiä ja naurunpurskahduksia ja kotiovella yksi jos toinenkin taisi olla kerryttänyt riesakseen myös melkoisen saldon univajetta.
Erään reissuun syöksyneen opiskelijakolmikon matka sujui seuraavasti:
1 . päivä – Malmö here we come!
Mukavan lämmin keli helli meitä, vaikka Foreca oli luvannut koko matkan ajaksi jotain myrskyn suuntaista. Lento Kööpenhaminaan sujui kommelluksitta (jollei lentokoneen siipien hydrauliikkaäänien jyrinässä kanssamatkustajia “IT’S THE SOUND OF DOOM!” – puujalkavitsillä pelotellutta tanskalaissetää lasketa), josta junalla päästiin Malmön keskustaan ja Triangelnin pysäkille. Hotelli löytyi helposti (kiitos ainakin Siljan, joka tosin uhkaili etukäteen kierrättävänsä ryhmää paikallisissa kirkoissa ja maatalousmuseoissa ennen määränpäähän saapumista. Ryhmä ei ollut tästä varauksettoman iloinen, joten kulttuurikierros jäi toiseen kertaan). Kävimme haukkaamassa Malmön keskustassa (vai mikä lie tori olikaan) iltapalaa: osa meistä meni kebabille, osa jenkkityyliseen ravintolaan.

Pieneltä ikuisuudelta tuntunut harhailu sopivaa eväspaikkaa etsiessä palkittiin lopulta ruhtinaallisen kokoisilla herkkuannoksilla.
2. päivä – Nordic Game käyntiin
Siirtyminen konferenssipaikalle tapahtui kävellen hotellilta. Maisemat olivat matkalla aivan huikeat, vaikka oltiin ‘vain’ länsinaapurissa Ruotsissa (ja katkerana saatettiin todeta, että luonnollisesti kevät oli noin tuhat kertaa pidemmällä kuin koto-Suomessa). Konferenssipaikalle Slagshusetiin tultaessa fiilis oli todella jännittynyt, kun ei yhtään tiedetty mitä odottaa. Ihmisiä oli paljon – ja kaikki vieläpä jollain tapaa kiinnostuneita peleistä! Englannin kieltä kuului kaikkialta ympäriltä, josta oli helppo päätellä, kuinka monesta eri maasta ihmisiä oli paikalla.

Paikan päällä! Jos mukaan ei lasketa epäilyttävästi 90-lukulaisen kotimaisen TV-sarjarekvisiitan mieleen tuovia hopeisia glitter-verhoja, oli messutila todella näyttävä.
Keskiviikkona nähtyjä luentoja:
– Opening Keynote: Rebecka Coutaz, Studio Manager, Ubisoft Annecy: “Cross Studio Collaboration as a Key to Success”
– Phill Eliott, Creator/Project Lead, Collective, Square Enix: “Square Enix Collective – Sharing What We’ve learned”
– Simon Stålenhag, Artist, Simon Stålenhag Art Gallery: “How to Save Your Souls from Certain Doom”
– Keynote: Nicole Lazzaro, President, XEODesign: “Virtual Reality, Emotion, and the 4 keys to the Future of Games”
3. päivä – Luentoja ja iltajuhlallisuuksia
Torstain luentosaalis oli ehkä etukäteen odotetuin, olihan paikalla melkoinen määrä huippupuhujia kiinnostavine aiheineen. Välillä oli kärsittävä jopa suoranaisesta valinnanvaikeudesta, kun piti päättää mihin erinomaisuuden runsaudenpulassa suunnistaisi.
Meidän triomme kävi läpi seuraavat pätkät:
– Keynote: Chris Avellone, Creative Director, Obsidian Entertainment: “Rolling the Dice on Fallout: Van Buren”
– Salone Segal, CEO, TrulySocial Limited: “Engaging a Female Audience and Innovating a New Game Genre”
– Brie Code, Lead Programmer, Ubisoft Divertissements, Inc.: “The Best Candidate, Or the Best Team?”
– David Gaider, Senior Writer, Bioware: “Creating Diverse Characters”
– Ste Curran, Founder, Agency: “Love & Violence”
Oli pelialan konferenssiummikon silminkin havaittavissa, että torstai oli koko tapahtuman pääpäivä. Siihen oli ahdettu toinen toistaan upeampia luentoja, ja illan kruunasi täyteen ahdettu ja iloisen puheensorinan täyttämä gaalaillallinen sekä sitä seuranneet “iltabileet”. Torstain upeinta antia valtaosalle triostamme olivat Chris Avellonen sekä David Gaiderin upeat puheenvuorot, jotka toisaalta tuskin jättivät ketään kylmäksi. Yllättävän irtioton tiukkaa asiaa pursunneista puheenvuoroista tarjosi Ste Curranin performanssin omainen monologi rakkaudesta. Esitys ei ollut mitään sinne päinkään mitä etukäteen yhdessä arvailtiin, mutta varsin piristävä kokemus siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi.
Iltajuhlissa osoitimme suomalaista small talk -henkeä tuijottamalla vaivaantuneesti naureskellen varpaitamme ja kattopaneeleja, kun vastapäätä istuvat saksalaisvieraat loivat meihin kohteliaan kysyviä katseita. Onneksi illan edetessä myös jää murtui ja käyntikortteja vaihdettiin vilkkaan keskustelun lomassa.
Silja sai reissun parhaan matkamuiston ja sisimpänsä sulattavan juttutuokion aiemmin päivällä puheenvuoron pitäneen käsikirjoittajavelho David Gaderin luokse illalla vielä uskallettuaan (tosin Annin väkivaltaisesti pakottamana) ja sekavan pätkän englanninsekaista sydänverellä valeltua ihailupuhetta herran päälle ryöpytettyään. Yhteiskuva päätyi arkistojen aarteiden joukkoon kunniapaikalle.

Esittelijöillä oli käytössään mitä moninaisempia tapoja kiinnittää messukävijöiden huomio: tämä pikkurobotti tanssi tovereineen pöydällä.

Palkintojenjakogaala huipentui kaikkien voittajien yhteispotrettiin, jonka päätteeksi siirryttiin illallisille.
4. päivä – Kotia kohti
Antoisa, mutta uuvuttava reissu päättyi perjantaina, kun konferenssipaikalle raahauduttiin viimeistä kertaa pakaasit kainalossa ja vähäiset tuliaiset laukkuihin sullottuna. Kukin oli onnistunut keräämään mukaan kotimatkalle melkoisen tukun hyödyllisiä eväitä tulevaa varten: olipa kyse sitten verkostoitumiskontakteista, uusista oivalluksista, tuotelöydöistä tai konkreettisesti eväistä, sillä jokaisella messukojulla tuntui olevan tarjolla paikat hampaista irrottavat määrät makeaa.
Perjantain luennoilla käynti jäi niin sanotusti ohueksi tynkäpäivän takia ja osaa meistä alkoi painaa jo melkoisesti edellisen päivän täyspitkä ja kokonaisvaltainen ohjelma, kiusasipa Annia vielä kuumekin.
Perjantain luennot:
– Ananda Gupta, Senior Game Designer, Firaxis Games/2K: “Head and Heart: The Tradeoffs Between Instinct and Analysis in Game Design”
– Peter Lübeck, Business Developer, REGN: “The Challenge: Understanding Extroversion and Introversion in Game Development”
Nordic Game on elämys, jota voi lämmöllä suositella kenelle tahansa peleistä ja niiden ympärillä pyörivästä teollisuudesta ja maailmasta kiinnostuneille. Konferenssin ainoaksi miinukseksi jäivät tekniset ongelmat, jotka tuntuivat piinaavan useampaakin esiintyjää, mutta jotka selätettiin henkilökunnan toimesta yleensä nopeasti. Muuten kolmipäiväinen tapahtuma oli täysivaltaisen positiivinen.
Sen lisäksi on myönnettävä, että Malmö oli todella vieraanvarainen ja kutsuva isäntäkaupunki aurinkoisine kujineen ja lämminhenkisine ihmisineen (hotellinkin ainoiksi haittapuoliksi jäivät aamuviideltä takapihalla jolkotellut roskakalle, jonka infernaalinen kattilankansilla varustettu ääniraita toimi hellänä herättäjänä sekä pliisu sauna, jonka pukutiloista suomalaiset yrittivät turhaan hakea löylykauhaa ja -kiulua havaittuaan löylyhuoneen lämpötilan olevan yhtä pirskahteleva kuin TKL:n bussin sisätilat talviaamuisin). Myös konferenssi jätti pysyvän jäljen sydämeen. Paikan päällä tuli käytyä varmaan kaikki ihmiskirjon inhimilliset tunteet läpi ääripäästä toiseen: ihastuksesta haukottiin henkeä, naurua riitti välillä kyyneliinkin asti ja silloin tällöin myös haikeus ja suru hiipivät puseroon. Loppujen lopuksi olo oli klassisen urheiluruutuselityksen mukaan kiitollinen ja onnellinen.
Loppuun vielä Annin itsensä “äärimmäisen juustoiseksi” määrittelemä kiittävä toteamus, johon kiteytyvät konferenssitunnelmat oman kolmikkomme osalta: Kaiken kaikkiaan kolmipäiväinen tapahtuma oli ensikertalaisen silmin käsittämättömän hieno tapahtuma, ja tuntuu ettei pelkkä kiitos riitä korvaukseksi siitä upeasta mahdollisuudesta tutustua pelialan tapahtumiin ja ammattilaisiin jonka TAMK meille tarjosi.
Tekijät: Pia Lampinen, Silja Partanen, Anni Rautakopra.
Kuvat: Pia Lampinen.